Biohajoava ja kompostoitava ovat termejä, joita käytetään kuvailemaan tietynlaisessa ympäristössä hajoavaa orgaanista materiaalia. Molempia termejä käytetään usein väärin markkinoitaessa ja mainostettaessa tuotteita ja materiaaleja, jotka eivät todellisuudessa ole ympäristöystävällisiä. Tästä syystä BioBag käyttää omien tuotteidensa kuvauksissa useimmiten kompostoitava-termiä. Ulkopuolinen taho on todistanut kaikkien BioBag-tuotteiden kompostoitavuuden.

Biohajoava

Biohajoava tarkoittaa, että materiaali käy läpi biologisen anaerobisen tai aerobisen hajoamisen, jossa syntyy prosessin ympäristöolosuhteista riippuen hiilidioksidia, vettä, metaania, biomassaa ja mineraalisuoloja. Ympäristön mikro-organismeilla, jotka käyttävät ravinnokseen pääasiassa orgaanista jätettä, on tärkeä rooli biohajoamisessa. Kompostoitava-termistä poiketen biohajoava ei tarkoita juurikaan muuta, sillä lähes kaikki materiaalit hajoavat biologisesti tietyssä ajassa. Näin ollen on erittäin tärkeää määrittää ympäristö, jossa biohajoamisen on tarkoitus tapahtua.

Kompostoitava

Kompostoinnissa mikrobit hajottavat orgaanisen jätteen kompostiksi mädättämällä. Kompostia voidaan käyttää moneen hyödylliseen tarkoitukseen, kuten maanparannukseen ja lannoitukseen. Jotta kompostointi onnistuu, orgaanisessa jätteessä täytyy olla sopivasti lämpöä, vettä ja happea. Orgaanisessa jätekasassa on miljoonia pieniä mikrobeja, jotka syövät jätettä ja muuntavat orgaaniset materiaalit kompostiksi. Jotta tuotetta voidaan pitää täysin kompostoituvana, sen täytyy täyttää eurooppalaisen standardin EN 13432 ja/tai yhdysvaltalaisen standardin ASTM D6400 kaikki vaatimukset. Molemmissa edellytetään, että biohajoavat/kompostoitavat tuotteet hajoavat täydellisesti kompostointiympäristössä tietyssä ajassa ja että ne eivät tuota haitallisia jäämiä.

Kansainväliset standardit

Eurooppalaisen standardin EN 13432 lisäksi joillakin mailla on myös omia standardejaan, kuten yhdysvaltalainen standardi ASTM D6400 ja australialainen standardi AS4736 (standardien välillä on vain vähäisiä eroja).

Nykyään biohajoaminen, biohajoavat materiaalit, kompostoitava ym. ovat hyvin yleisiä termejä, mutta niitä käytetään usein väärin. Tämä aiheuttaa väärinkäsityksiä. Eurooppalainen standardi EN 13432 ” Vaatimukset pakkauksille, jotka ovat hyödynnettävissä kompostoinnin ja biohajoamisen avulla. Testausmenettely ja arviointiperusteet pakkauksen hyväksynnälle” ratkaisee tämän ongelman määrittämällä, mitä ominaisuuksia materiaalilta vaaditaan, jotta sitä voidaan pitää ”kompostoitavana”, ts. että se voidaan kierrättää orgaanisesti (kompostoimalla ja anaerobisesti mädättämällä). Standardi koskee muovipakkauksia ja lignoselluloosamateriaaleja. Standardi ei koske muoveja, joita ei käytetä pakkaamiseen, kuten maataloudessa käytettyjä muoveja tai jätteiden keräykseen käytettyjä pusseja, jotka kuuluvat standardin UNI EN 14995 alaisuuteen. Teknisestä näkökulmasta katsottuna se on identtinen standardin UNI EN 13432 kanssa, mutta kattaa pakkaamisen lisäksi myös muita käyttötarkoituksia. Näiden kahden standardin tekninen sisältö on identtinen. Näinollen muovit, jotka noudattavat standardia UNI EN 13432, noudattavat myös standardia UNI EN 14995, ja päinvastoin. Nämä standardit ovat tärkeimmät tekniset standardit materiaalien valmistajille, viranomaisille, kompostoijille, sertifiointielimille ja kuluttajille.

Eurooppalaisen standardin NE 13432 mukaisesti kompostoitavalla materiaalilta vaaditaan seuraavat ominaisuudet:

  • Biologisesti hajoava. Määritetään mittaamalla kompostoitavan materiaalin todellinen metabolinen muuntuminen hiilidioksidiksi. Tämä ominaisuus voidaan mitata kvantitatiivisesti standardoidulla testimenetelmällä EN 14046 (joka on julkaistu myös standardissa ISO 14855: biohajoavuus valvotuissa kompostointiolosuhteissa). Hyväksyttävä taso on 90 %, ja se täytyy saavuttaa alle kuudessa kuukaudessa.
  • Hajoaminen.  Materiaali pilkkoutuu ja katoaa valmiiseen kompostiin niin, että sitä ei voi havaita silmin (visuaalisen epäpuhtauksien puuttuminen). Tätä mitataan kompostointitestillä (EN 14045). Testimateriaalia hajotetaan orgaanisen jätteen kanssa kolme kuukautta. Tämän jälkeen syntynyt komposti siivilöidään 2 mm:n siivilällä. Yli 2 mm:n suuruisia testimateriaalin jäänteitä ei katsota hajonneiksi, ja niitä täytyy olla alle 10 % alkuperäisestä massasta.
  • Ei negatiivisia vaikutuksia kompostointiprosessiin. Tämä tarkistetaan kompostointitestillä.
  • Alhainen raskasmetallipitoisuus (alle ennalta määrätyn maksimiarvon) eikä lainkaan negatiivisia vaikutuksia kompostin laatuun (esim. maataloudellisen arvon väheneminen ja ympäristölle myrkylliset vaikutukset kasvien kasvuun). Kasvien kasvutesti (OECD-testi 208, muokattu) tehdään kompostinäytteillä, joissa testimateriaali on hajonnut. Tulos ei saa poiketa vertailukompostin tuloksesta. Muita kemiallis-fyysisiä parametreja, jotka eivät saa poiketa vertailukompostista hajoamisen jälkeen, ovat pH, suolapitoisuus, haihtuvat kiintoaineet, typpi, fosfori, magnesium ja kalium.
  • Nämä kaikki vaatimukset tulee täyttää samanaikaisesti, jotta materiaali voidaan määrittää kompostoitavaksi. Esimerkiksi biohajoava materiaali ei välttämättä ole kompostoitava, sillä kompostoitavan materiaalin täytyy myös hajota yhdellä kompostointikerralla. Toisaalta materiaali, joka hajoaa yhdellä kompostointikerralla mikroskooppisiksi palasiksi, jotka eivät ole täysin biohajoavia, ei ole kompostoitava.

Standardi EN 13432 on harmonisoitu tekninen standardi, mikä tarkoittaa sitä, että se on julkaistu Euroopan yhteisön kasvilajikeviraston virallisessa Official Gazette -lehdessä, ja näinollen Euroopan kansallisten standardointielinten täytyy ottaa se käyttöön. Lisäksi tämän standardin mukaisten materiaalien odotetaan noudattavan pakkauksista ja pakkausjätteistä annettua eurooppalaista direktiiviä 94/62/EY.